Ehdinhän jo hehkuttaa teille sitä, että meillä on luentoja vain kahtenapäivänä viikosta? Noh, näiden lisäksi meillä on lähes viikottain jotain ekskursioita ja workshoppeja. Yksi kurssi johon osallistun, on Indonesian historia, kulttuuri ja tavat. Tähän kurssiin kuuluu monenlaisia workshoppeja, joista yhteen osallistuimme tänään.
Balin suurinosa asukkaista on hinduja, eli saari on paljon vapaamielisempi kuin monet muut Indonesian saaret, joissa pääosa on muslimeja. Hindulaisuuteen kuuluu päivittäiset seremoniat, joissa Jumalalle osoitetaan kiitollisuutta pienillä lahjoilla "chanang". Näitä lahjoja annetaan kolmekertaa päivässä ja ne ovat yksinkertaisimmillaan pieni bambunlehdestä taiteltu laatikko, jossa on erilaisia kukkia, suitsuke, ehkä savuke tai keksi. Rukoukset suoritetaan aamuisin, sillä Jumala ei kuulemma kuuntele enää klo 12 jälkeen (senkin aamuvirkku). Yleensä perheen nainen herää aikaisemmin kuin mies (senkin laiskurit), tekemään aamupalaa ja suorittavat aamupäivän aikana tämän rituaalin. Näiden päivittäisten lahjojen lisäksi on suurempi Jumalalle annettu lahja "gebokan" tai toisinsanoen hedelmä lahja, on suurempi kiitos Jumalalle. Opettajamme kertoi, että nykyaikaisten ihmisten laiskistuessa, hedelmien sijaan on alettu käyttää mehuja ja limppareita. Opettaja myös totesi, että Jumala mahtaa olla ihmeissään ja miettii "milloin minä tuollaisenkin hedelmän olen luonut?".
Tämänpäiväisessä workshopissa pääsimme tekemään perinteisiä ornamentteja kookospuunlehdistä. Toista näistä käytetään lähinnä vain koristeena, mutta toista voi käyttää myös päivittäisessä aamurukouksessa. Meille jaettiin nuoret kookospuun lehdet, jotka oli leikattu meille jo valmiiksi, jotta pääsimme suoraan asiaan. Voin jo tähän väliin todeta, koska en pääse neulomaan tänä syksynä, saattaa minulta löytyä muutamia ornamentteja jokapuolelta, oli nimittäin sen verran koukuttavaa puuhaa. Taittelu oli hauskaa ja mikäli jatkossakin nämä workshopit on tällaisia niin nämä ylimääräiset koulussa vietetyt tunnit ei haittaa kovinkaan paljoa. Laitankin tähän loppuun kuvatulvan luomuksistamme, joista kalanruoto pääsi koristamaan vessanoveani ja ns. iilimato roikkuu ulko-ovessani, olkoon se vaikka rukous siitä, että jatkossa huoneeni säästyy näiltä kymmenen senttimetrin mittaisilta tuhatjalkaisilta!
om shanti shanti shanti om
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti