Ubudin reissuun sisältyi myös retki apinametsään. Edelliset apinakokemuksemme olivat Uluwatusta, jossa apinat aiheuttivat enemmän pelkoa kuin kivaa kokemusta. Ubudin apinametsä, todella oli metsä täynnä apinoita. Metsä kaikenkaikkiaan oli kaunis. Oli ihana nähdä luontoa, viidakkoa ja jopa vähän syksyn tunnelmaa. Apinat toki aluksi aiheuttivat pientä (lue: suurta) paniikkia ja sain jopa stressi päänsäryn. Ne kiipeilivät ihmisten päälle ja liikkuivat salamannopeasti. Eikä tietenkään ehkä kannattaisi lukea kokemuksia purevista monkey forestin apinoista ennen kun menet metsään. Lopulta aloimme rentoutua ja nauttia ympäristöstämme. Nyt jälkikäteen kuvia katsellessa apinatkin näyttävät aika suloisille ja näen niistä jopa valtavan sympaattisia puolia.
Vieläkin minua vähän naurattaa kun opiskellessani indonesiaa opin, että ihminen on orang ja apinan indonesialainen nimi monyet, kuulostaa paljon hienommalta, kuin ranskalta.
Toisaalta, joskus apinat tuntuvat paljon sympaattisemmilta kuin ihmiset.
Mutta tiedossa on siis kuvapläjäys apinoista, mielestäni joka kuvan apinalla (tai muulla hahmolla), on jokin selkeä tarina tai tilanne päällä. Lempparini lienee stressaantuneen kotiäitiapinan lohdutus.
Voit itse keksiä parhaat tarinat kavereille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti