Istuskelen juuri mukavasti peiton alla, kynttilän valossa, kuunnellen bossanovaa ja ihanaa ääntä taivaalta. Sataa ja jyrisee. Olen ehkä ennenkin maininnut, että täällä Kampungissa asustelu muistuttaa minua kovasti leirintäalue-elämästä. Kuin oleilisi Kesälahden Ruokkeella tai Lappeenrannan Huhtiniemessä, missä olemme perinteisesti perheeni kanssa viettänyt useita kesäiltoja katsellen järveä, jutellen miehelle, jolla on kultaisianoutajia tai pelaten yatsya.
Asuntoni katto on punottu heinästä, (ihme kyllä, vesi on pysynyt ulkopuolella) mutta sateen osuessa kattoon, kuulostaa kuin olisin teltassa. Kuin olisin vaelluskaverini Heidin kanssa vaeltamassa Tiilikkajärvellä ja pelasimme teltassa laivanupotusta. Ukkosen jyrähdellessä palaan muistoon, kun olin telttailemassa Sussun kanssa Kroatiassa ja ihmettelimme kuinka salamat valkaisivat ympäröivän metsän ja viikunapellon vitivalkoiseksi.
Bossanova muistuttaa jammailuista ruokapöydän äärellä Jonnan kanssa, siitä hetkestä kun huomamme olleemme pitkään hiljaa, hytkyen ja hymäillen hyvästä musiikista (ja viinistä ja ruuasta) ja kumpikin alkaa nauraa. Kynttilät muistuttavat minua siitä, kuinka siskoni Reetan kanssa aina maanisesti vuoraamme kaikki paikat täyteen kynttilöitä, luoden lämpöistä tunnelmaa.
Siis vaikka olen täällä kaukana, olette kaikki rakkaat täällä kokoajan mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti