Kuinka aika kuuluukaan vauhdilla. Tälläviikolla onkin jo koulun viimeinen viikko ja Katriinakin lähtee kotiin. Päätimme tehdä viimeisen reissun Katriinan kanssa pohjois-Balille ihastelemaan luontoa ja temppeleitä. Aleksander vei meidät Taman ayun temppelille, jossa ihastelimme tämän vesitemppelin rauhaa ja pyhyyttä. Paikka tuntui erityisen rauhalliselle ja molemmat puuhailivat siellä omiaan. Itse pyörin temppeliä ympäröivässä puu-puutarhassa katsellen paikan pyhää symboliikkaa ja rauhaisaa tunnelmaa. Paikka oli hiljainen ja poistuimme juuri kun turistilössi ilmaantui paikalle selfiekeppiensä kanssa.
Matkamme jatkui vuoristoon, jossa pysähdyimme ottamaa kuvia maisemista, syömään lounasta ja vierailimme myös Ulun Danu Beratan temppelillä (yhdessä kuuluisimmassa valokuvauspotissa) Poikkeuksena tälle reissulle oli se, että oli kokoajan pilvistä ja satoi. Luulisi, että reissu olisi pilalla mutta ah, miten ihanalle sade, viileys ja raikasilma pitkästä aikaa tuntuikaan. Meillä oli jopa kylmä.
Ajoimme pieniä teitä pitkin ikkunat avoinna, haistellen milloin riisipellon tuoksua, milloin lehmänkakkaa, milloin sateen kastelemaa multaa ja viidakkoa. Olimme kaikki ihan hiljaa ja vain tunnustelimme sitä rauhaa joka ympärillämme vallitsi.
Maisemat vilisivät ohitse ja välillä pisaroiden takaa näkyi huumaava näky riisiterasseista, joissa möyri vesipuhveli tai parveili lintuja. Pysähdyimme ottamaan kuvia Jatiluwihin riisipelloista ja imimme kaikkea tätä kauneutta jokaiseen soluumme.
Viimeisenä pysäkkinä oli Tanah Lot temppeli, Balin pyhin temppeli, eli vierailluin turistikohde. Olin kuullut, että Tanah Lotin ympäristöön ei saa rakentaa mitään 5kilometrin säteelle, koska alue on niin pyhä. Kuitenkin saapuessamme tänne paikalle, oli vaikeuksia nähdä temppeli kaikelta turistikrääsältä. Temppeli oli omassa rauhassaan pienellä saarella, kuin turvassa ihmisiltä. Mutta silti taustalla kuultava golfkenttä, kauppiaat ja ikuinen ongelma holtittomasti selfiekepeillään huitovat turistit jättivät paikan tunteeltaan tyhjäksi. Nappasimme mukaamme upeat käsitöinä tehdyt puuesineet ja lähdimme takaisin kotiin, ajatuksissa se luonnon pyhyys, jonka pohjoisessa näimme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti