uusi koti, uudet kujeet

Ensimmäinen viikko Balilla on nyt vietetty ja luksusmaisista hotelliolosuhteista siirryimme pidempi aikaiseen asumukseemme. Asuntomme on Balin saaren eteläpuolella, Bukitin niemimaalla Jimbaranissa. Paikkavalintamme tälle alueelle tapahtui paikallisten ohjeistuksella, sillä toiveemme oli olla suhteellisen lähellä koulua ja rauhallisella alueella. Bali on tunnettu lähinnä Kutan ja Seminyakin alueista, niiden turistirysäpalveluiden ja hyvien surffaus mahdollisuuksien vuoksi. Paikkavalintamme on osoittunut erittäin hyväksi. Meille on muodostunut jo vakiopaikkoja, joissa saamme hyvää ruokaa, meitä tervehtiviä poikia, joiden mielestä kävelemme liian nopeasti sekä koiranpentu lemppareita, jotka opettelevat puolustamaan reviriään kummallisella ulvonnan ja haukunnan yhdistelmällä (muistuttaa Morriksen rasistisen-epäilevää käheää haukku-ulvontaa). 

Asuntomme sijaitsee aikalailla keskellä Jimbarania, korkealla kukkulalla ("rakennan minä majani -- tule, tule tyttö nuori.." -kiva, nyt se soi päässäni koko päivän). Lähialueelta löytyy pieniä marketteja ja warungeja, eli paikallisten ylläpitämiä pieniä ravintoloita. Mutta turisteille tarkoitetut isot, "hienot" ravintolat sijaitsevat Jimbaran beachin lähellä. Warungeista ostettu ruoka maksaa 1-2€ kun taas hienommissa ravintoloissa ruoka voi maksaa hurjat 3-4€, siis törkeän kallista! Viikossa tämä hintatietoisuus on tarttunut hyvin tehokkaasti. 

Kävimme perjantaina yhdessä opiskelijatapaamisessa Seminyakissa, jolloin näimme, ettei nämä turistirannat olisi lainkaan meitä varten. Ensinnäkin hintataso on huomattavan paljon korkeampi, ihmiset olivat töykeämpiä ja meno oli.. noh, ei meidän tyyliimme sopivaa (sinisenä vilkkuvat valot ja sienipäiset ihmiset ei ole ehkä mun juttu). Lisäksi vielä aallot muistuttivat enemmän jättiläiskalmaria, joka yrittää kahmaista ohikulkijat suuhunsa. Jimbaran beach vähän isompine laineineen sopii meille hyvin ja sieltä saa tosi hyvää pitsaa. 

Asuntomme on tälläinen isompi yhteisö, jossa on paljon pieniä huoneita, isompia huoneita ja villoja omilla uima-altailla varustettuina. Täällä asuu paljon vaihto-oppilaita, mutta myös muita pidempiaikaisia asujia Venäläisistä Australialaisiin ja täällä huokuu välittämisen tunnelma. Kaikki ovat ystävällisiä toisilleen ja jokaisesta pidetään huolta. Yksi tyttö kärsi vatsakivuista ja pian hänelle tuotiin paketillinen lääkkeitä ja kaikki kyselivät kuinka hän jakselee. Omat huoneemme ovat melko vaatimattomia, mutta siistejä. Katsotaan saisimmeko vaihdettua asuntomme kahden makuuhuoneen villaan, jossa olisi keittiö - helpottaisi kummasti aamulla vaivaavaa kahvihimoa. Balilainen kahvi kun on.. noh, sanotaanko että jauhoista ja maidosta joutuu maksamaan extraa. 

Tilasin oman huoneeni itselleni, mutta heti puolentunnin sisällä selvisi, että minulla on kämppis. Makoilin sängylläni kunnes yläpuoleltani kuului kauheaa meteliä. Ihan kuin naksutuskieltä puhuva afrikkalainen heimo olisi riidellyt yläpuolellani. Aloin tarkkailemaan tätä epäilyttävän näköistä kattoa, josta hahmotin kaksi liskoa heiluttelemassa uhkailevasti häntää toisilleen. Toinen lisko selvästi luovutti ja muutti Katriinan luokse asumaan. Naapurissa asuu myös Bruno, hauskan näköinen koira, joka puolustaa reviiriään yötämyöten, mitä luultavammin myös huvikseen. Myös parivaljakkomme kissanaiselle on täällä seuraa päivittäin lisääntyvistä kissanpennuista. 

Tänään päästään kokeilemaan skootterilla ajamista ja huomenna alkaakin koulu! 

Kuvassa rannalla bongaamani koira, joka luuli olevansa tiikeri.. 

Rauhaa ja rapupalleroita

Halo! (lausutaan Hahlo)

Muuttolintu on nyt laskeutunut Balin saarelle, Singaporen kautta loikaten. Lentäminen oli tälle tipulle vallan helppoa, sillä se hoitui kätevästi finnairin ja indonesian airlinesin siivillä, nautiskellen punaviiniä, sacher kakkua ja nuudelisalaattia.

Ensimmäisen viikon pesänä toimii Gran Jimbaran boutigue hotel & spa (sana boutigue on kyllä ehkä viimeinen sana, jolla hotellia kuvailisin). Heti saavuttuamme minut valtasi se sama tunne, joka Aasiassa minut usein tavoittaa - eriskummallinen rauha. Ympärilläni hälisee, tuoksut ovat uusia ja erilaisia, kaikkialla on hieman sotkuista ja sinnepäin olevaa, mutta sisälläni tirskahtaa ilo, kuin pienen lapsen naurun pyrähdys. Pienet yksityiskohdat joka puolella tekevät kaikesta kaunista, vaikka kaukaa katsottuna kaikki näyttää kaaokselta. Se on kumma tunne, mutta ehkä pääni sisäinen jatkuva hälinä rauhoittuu, kun ympäristöni menee vauhdikkaammin kuin minä. 

Ensimmäinen viikko meillä menee luokkatoverini kanssa puhtaasi lomaillessa. Koska olisi karmivaa mennä ruskeiden saksalaisvaihtarien rinnalle vitivalkoisena, olemme pyrkineet maksimoimaan väripigmenttiämme. Ah, se on tehnyt todella hyvää kaikkien vaihtojärjestelyiden jälkeen, kääntää kylkeä, lukea kirjaa ja makustella uutta maailmaa. 

Välillä olen tuntevinani, kuinka päähäni löytäisiin halolla: TIIA! sinä olet nyt siellä Balilla minne olet  monta vuotta jo halunnut!! Kunnes huomaan, että halko onkin altaan reunaa koristelevien puiden kukka. Paikalliset siivoilevat kukkia turhautuneina, näyttäen samalta kuin suomalaiset joiden piha täytyy syksyisin koivunlehdistä. Olen kyllä aina arvostanut syksyisiä koivunlehtikasoja (etenkin niiden sekaan juoksemista) mutta nämä balilaiset puiden kukat ovat niin kauniita, että niitä voisi ihailla vaikka ne olisivat holtittomasti levällään. Tosin, kukat ovat aiheuttaneet jo pieniä sydänkohtauksia, sillä eräs kukkamalli muistuttaa hälyttävästi niveljalkaista, jolla on kahdeksan koipea..

Päiviini on siis nyt kuulunut ihmettely, kukille kiljuminen, koirien bongaus (1 beagle havainto). Kyljen kääntely, itsensä vakuuttaminen siitä, että kyllä ihan oikeasti olet Balilla ja kyllä, sinä asut täällä aika pitkään. Korallikeppien keräily, rapupalleroiden kummastelu, syöminen. Mutta niinkuin myös ennen reissua jo toivoin, tuntuu jo nyt, että alan jälleen löytää niitä ajatuksia, jotka koulun ja arjen sylissä ovat unohtuneet. Sellainen positiivinen ajattelu (voitko Reetta uskoa!?) ja hetkessä eläminen kutittelee poskipäilleni hymyä ja huokauksia, silkasta ilosta olla tässä ja nyt. 

Ajatus tälle viikolle: "on parempi elää epätäydellisesti omaa elämää, kuin jäljitellä täydellisesti jonkun toisen elämää". 

Huijaten hyvästelty

Saavuttuani Barcelonasta hetkeksi takaisin Suomen maalle, olen tullut huijatuksi monta kertaa. Nämä huijaukset ovat kohdistuneet minuun törkeästi ihan omien läheisteni kautta. 

Siskoni kertoi oleilevansa Lammilla ekaluokkalaisen lapsen koulunaloitusjuhlissa, eikä täten voi tulla seurakseni sienimetsään. Isäni houkutteli minut kaupungille ja torille ihailemaan Anttilan talon taakse kiinnitettyjä valokuvia. Lopulta isälleni tuli kauhean pakottava tarve tarkistaa uuden auton oikean eturenkaan paine ABC:llä. Odotellessamme äitiäni, joka oli pian pääsemässä töistä, kävimme vielä katselemassa kodin terran pihalla olevia varasto-aitta mökkejä. Palatessamme autolle päin, oli erään katoksen vieressä seisomassa nainen pienen koiranpennun kanssa, kaivamassa laukustaan kylttiä: SAARISTOKAUPUNKI. Koiranpentu osoittautuikin beagleksi ja ihmettelin kaukaa, että ompas kummasti siskoni näköinen omistaja! Pian beagle alkoikin kiljua ja heiluttaa meille häntää ja osoittautuikin piku Marloksi. Törkeä huijaus tällainen. 

Lopulta minulle ilmoitettiin, että seuraavana päivänä voisimme mennä sieneen. Sieneen voisimme ottaa eväitä ja pitää pienet läksiäis juhlat minulle. Pakkailimme eväitä ja sienenkeräystarvikkeita ja läksimme vakiopaikkaamme (en kerro minne, koska sienipaikat ovat pyhäsalaisuus). Saldona olikin hirveä läjä kanttarelleja, mustatorvisieniä, lampaankääpiä, haapasieniä, kehnäsieniä ja orakkaita. Sitten pomppasimme takaisin autoon ja ajelimme hyvälle eväspaikalle. 

Sitten se taas alkoi.. "Tiia, menepäs katsomaan Marlon kanssa tuonne tuota puuta",

Huutelivat kauempaa: "käy katsomassa onko siellä pitkospuita!" 

"no käy katsomassa, mihin ne pitkospuut menee?"

Hädissään olevan beaglen kanssa loikin pitkospuilla ja saapuessani pienen lammen toiselle rannalle, näin kuinka grillikatokseen oli ilmestynyt lippuviiri. Beagle-pojan vetäessä hädissään takaisin omistajansa luokse, oli pöytä koristeltu ihanasti kynttilöillä, kesäisillä astioilla, tortilla herkuilla, pastasalaatilla, briittakakulla ja cavalla! 

Mutta tälläiset huijaukset onkin ihan parhautta ja mitä ihanimmassa seurassa!

viisumi tennistunteihin

Olen matkustellut verrattain paljon ja yleensä aina kaikki on sujunut vallan mallikkaasti. Kuitenkin törmäsin suunnittelun kukkaseen vuosi sitten Kreetalla, jossa kyseisen saaren lentokenttä määritteli sanan monimutkaisuus uudelleen. Nyt vaihtomatkaa suunnitellessa ja käytännön asioita hoidettaessa olen todennut jo kahden asian kilpailevan kovaa Kreetan lentokentän kanssa. EU:n vaatima mobility hakemus meille Freemover vaihtareille oli.. noh, operaatio. Mutta nyt ehdottomasti suurin kilpailija on viisumihakemus. 

Indonesialla on Helsingissä suurlähetystö, mutta kaksi eri nettisivua, indonesiaksi. Aina sivujen tekstiä ei voi edes kääntää englanniksi. Kun olet oppinut surffailemaan kahden sivun välillä, huomaat, että saat lisätietoa (suomeksi) Asia Exchange sivuston kautta. Kuitenkin moni asia on epäselvä, niin on parempi soittaa kolmen erivaihteen kautta indonesian lähetystöön. Ja koska vielä jäi jotain ymmärtämättä, sain asiantuntijan neuvoja - facebookissa.  

olotila nyt - Kuva Pinterestistä

Jotta asioista tulisi vielä vähän monimutkaisempia, astui kuvaan Ramadan. Se on siis uskonnollinen paasto, jolloin mitään ei tapahdu päiväaikaan. Eli lähtystö on tällöin kiinni. Noh, Ramadankin oli ja meni, mutta ongelmaksi muodostui Indonesian koulu. He eivät ole jostain syystä lähettäneet kenellekään virallisia hyväksymiskirjeitä, joten viisumihakemus lykkääntyi.

Lopulta kirjekin tuli ja sain oman viisumihakemukseni vireille ja Barcelonassa matkustellessani oli viisumini saapunut, jihuu! Nyt on siis kaikki viralliset asiat hoidossa, jotta viikon kuluttua voikin pompata lentokoneella Singaporen kautta kohti Denpasaria!! iik, jo vähän jänskättää!


Ohessa Google translatorin varsin kuvaava käännös viisumin hankkimiseen liittyvistä asioista. Oli teksti suomeksi, saksaksi, indonesiaksi tai viittomakielellä, näin selvältä sen hankkiminen on kokoajan tuntunut:

Terveisin Kari