Monkeyforest

Ubudin reissuun sisältyi myös retki apinametsään. Edelliset apinakokemuksemme olivat Uluwatusta, jossa apinat aiheuttivat enemmän pelkoa kuin kivaa kokemusta. Ubudin apinametsä, todella oli metsä täynnä apinoita. Metsä kaikenkaikkiaan oli kaunis. Oli ihana nähdä luontoa, viidakkoa ja jopa vähän syksyn tunnelmaa. Apinat toki aluksi aiheuttivat pientä (lue: suurta) paniikkia ja sain jopa stressi päänsäryn. Ne kiipeilivät ihmisten päälle ja liikkuivat salamannopeasti. Eikä tietenkään ehkä kannattaisi lukea kokemuksia purevista monkey forestin apinoista ennen kun menet metsään. Lopulta aloimme rentoutua ja nauttia ympäristöstämme. Nyt jälkikäteen kuvia katsellessa apinatkin näyttävät aika suloisille ja näen niistä jopa valtavan sympaattisia puolia. 
Vieläkin minua vähän naurattaa kun opiskellessani indonesiaa opin, että ihminen on orang ja apinan indonesialainen nimi monyet, kuulostaa paljon hienommalta, kuin ranskalta. 
Toisaalta, joskus apinat tuntuvat paljon sympaattisemmilta kuin ihmiset. 
Mutta tiedossa on siis kuvapläjäys apinoista, mielestäni joka kuvan apinalla (tai muulla hahmolla), on jokin selkeä tarina tai tilanne päällä. Lempparini lienee stressaantuneen kotiäitiapinan lohdutus. 
Voit itse keksiä parhaat tarinat kavereille!

 

Terveisiä apinametsänkadulta

Teimme muutama viikko sitten reissun Ubudiin, mikä taitaa olla tavallaan yksi Balin tunnetuimpia paikkoja. Paikka on tuttu ainakin niille, jotka ovat joskus katsoneet elokuvan Eat, Pray, Love, sillä elokuva on kuvattu täällä. Siskoni kävi Balilla ollessaan vaihto-oppilaana Thaimaassa ja käytyään Balilla, juuri Ubudissa, hän totesi, etten kuulemma ikinä suostuisi lähtemään sieltä pois - isosisko tuntee pikkusiskonsa erittäin hyvin. 

Aikoinaan hinduille ja muslimeille tuli Javan saarella riitaa, jolloin Javan saarelta tuli tälle pienemmälle Balin saarelle kaikki boheemit tyypit, taiteilijat, papit, kirjailijat. Sanotaankin, että kaikki Balilaiset ovat taiteilijoita sydämeltään. Ubud on Balin taiteen ja kulttuurin keskus. Ubudia voisin määritellä sanalla kauneus. Ubud oli hiljainen, siisti, rauhallinen, kaunis, vihreä ja siellä oli maailman parasta tonnikalaa. Hotellimme oli siisti, puutarhan keskellä oleva mökki ja se sijaitsi apinametsän kadulla. 

Molemmista tuntui, että loma oli tarpeen. Oli ihana päästä jonnekin, missä voit vain ihailla kaikkea. Eroon etelä Balin metelistä, roskista ja saasteista. Hotellimme lähellä oli Balin parhain baari, laughing buddha bar, jossa oli livemusiikkia - kaikenlisäksi hyvää sellaista! Perjantaina nautiskelimme bluesista, komeasta laulajasta, maailman parhaasta tonnikalasta ja vesimeloni drinkeistä.

Lauantaina nautiskelimme apinametsästä ja kahden tunnin kokovartalo (tissi)hieronta-kuorinta-naamio-kasvohoito sessiosta, jonka jälkeen saimme tuoreita hedelmiä ja jasminteetä. Lopuksi meidät yllätettiin 60asteisella saunalla, joka tuoksui männyltä. Illallisen söimme ravintolassa, joka joskus oli ollut temppeli. Hyvän ja rennon tunnelman saattelemana, päätimme hipsiä kaatosateessa laughing buddha bariin kuuntelemaan latino musiikkia. Ilta päättyikin hikisiin tunnelmiin tanssilattialle argenttiinalaisten tanssittaessa näitä onnettomia suomalaisia salsaajia. 

Seuraavan päivänä olikin kotiin paluu, shoppailun ja uima-altaalla löhöilyn jälkeen. Luottokuskimme   Aleksander tuli hakemaan meitä ja käytti meitä vielä riisiterasseilla, joita olisin voinut ihailla loputtomiin. Matka Ubudista kotiin tehtiin ns. maisemareittiä pitkin, välttääksemme ruuhkat. Oli ihana katsella pieniä vanhoja kyliä, jotka olivat täysin koskemattomia turismista. Kukot vaappuivat keskellä katua ja riisipeltojen ruoho heilui huolettomana tuulessa. Samalla kuuntelimme ihanan kuskimme tarinoita, kuinka hän lapsena istuskeli tuolla kosteikossa ottaen kiinni rapuja ja vieden ne kotiin suurena saaliina, jotta koko perhe sai herkutella niillä. 

Ubud, me näemme vielä. 

Omituista onnellisuutta

Eläminen täällä todella erilaisessa kulttuurissa on hassua sillä päivittäin täällä tulee vastaan asioita, jotka olisi tarinan arvoisia, mistä voisi kertoa kaikille hauskoja kertomuksia. Miten kaikki on erilaista mutta olen jo niin tottunut kummallisuuksiin, etten muista niitä kun istun koneelle kirjoittamaan. Harkitsen kiinnittäväni jonain päivänä gopro:n päähäni, jotta voin kuvata mitä täällä oikeasti tapahtuu. Koska yhtäkkiä on normaalia, jos liikenne on pysähdyksissä, koska tiellä on kana. Tai että joka paikka on kyllästetty omituisilla hajusteilla. Yöllistä äänimaisemaa värittää vinkulelulta kuulostava sininen lisko. Tai skootterin päällä voi kuljettaa vaikka kuinka monta ihmistä tai esimerkiksi pientä siivousfirmaa. Tällaisia pieniä juttuja täällä näkee jatkuvasti.

Tänään kuitenkin matkalla acrojoogaan, en voinut muuta kuin nauraa koko matkan. Matka oli jotenkin hämmentävän outo. Pujottelin skootterillani sellaisella käytännöllisellä serpenttiinitiellä, jossa pääsisin kävellen varmaan nopeammin kuin skootterilla. Kuulin samalla, että läheiseltä isolta tieltä kuului tööttäilyjä ja sireenin ääntä. Tarkistin vielä, että mukanani on kansainvälinen ajokortti, jos tänään olisi se päivä kun poliisi tulee pyytämään minulta sakkoja esimerkiksi siitä, että renkaani on väärässä kohtaa tietä. Kun saavuin isommalle tielle jouduin skootteri letkaan. Matka taittui todella hitaasti ja siinä muita ohitellessani huomasin, että edessäni on leveä avolava-auto, jonka päällä on kahden kaistan levyinen leija. Leijaa piteli 8 nuorta poikaa, jotka kiljahtelivat, kuuntelivat musiikkia ja ohjailivat leijaa ja kuskia, jottei leija tarttuisi puihin tai lähtisi lentoon. Edellä ajoi varmaan kymmenen poikaa skoottereilla tööttäillen ja ohjaillen vastaantulevaa liikennettä. Minun mielestäni on vaan kertakaikkisen söpöä, että maailmassa on niin viattomia teinipoikia, jotka viettävät sunnuntai iltapäivää lennättäen leijaa. 

Päästyäni ohittamaan leijakulkueen ja taisteltuani parkkivalvojan huomiosta jouduin pujottelemaan kiirellä tieni kukkokorien läpi. Balilla on siis erikoisia pieniä koreja, joissa on kukko. Kun kävelet ohi saat kukkofanfaarin matkallesi, en tiedä onko tällä jokin pyhempikin tarkoitus, mutta se on hauskaa. Tosin kukkohäkit keskellä yötä aiheuttaa hiusten lähtöä.. 

Kipittelin kiireellä joogapaikalle, jossa oltiinkin jo aloittelemassa päivän harjoituksia. Kipittely nopeasti, voimakkaasti mereen viettävässä hiekassa on ihan oma urheilusuorituksensa.. Kun teimme harjoituksia, joku ryhmästämme huusi että katsokaa mereen. Merestä kohosi valtava möykky. Se nousi välillä pintaan, katosi pinnan alle ja lopulta perässä tuli valtava pyrstö. Valas. Valaalla oli myös kaveri, delfiini, joka loikki valaan rinnalla yhtä vilkkaan näköisesti kuin pieni mäyräkoira, joka yrittää pysyä pitkäaskeleisen miehen rinnalla. Taivaallinen näky. 

Viimeiseksi valas purskautti veden pintaan valtavan vesipatsaan ja jatkoi matkaansa sukeltaen syvälle. 

Nämä on niitä hetkiä, jotka muistan parhaina asioina matkoistani. Pienihetki on joskus paljon merkittävämpi kuin kallis maksettu elämys. 

Uusi onnellisuuden asento

Kerroinhan jo teille, että olen alkanut käymään joogassa. Tällä viikolla on ollut oikea hurahdus viikko, sillä olen käynyt joogassa jo neljästi. Tänään taas laiskan, todella laiskan päivän jälkeen ajattelin, että on tehtävä jotakin että pääsen pois pääni sisältä. Noh, jopa skootterilla ajaminen tuntui mahdottomalta ja kankealta. Kun menimme joogapaikalle, molempien katseet menivät sellaisiksi epäileviksi, kun näkee jotain uutta. Jooga alueemme oli täynnä ihmisiä jotka oli päällekäin (niinkuin muurahaiset) ja tekivät akrobaattisia liikkeitä ja asentoja. Naureskellen kysyin ohjaajaltamme Maxilta, että tälläistäkö teemme tänään ja hän aina niin iloisella ja nauravaisella ilmeellä sanoi: toki! mutten hoksannut hänen puhuvat totta. 

Pian, tapahtuikin akrojoogaa... 

Lopputuloksena oli kaksi todella onnellista ihmistä jotka innoissaan melkein loikkivat pois paikalta. Tätä tulemme ehdottomasti tekemään toistekin! Eikä nuo komeat miesapurit haittaa yhtään..

Naapurintyttö

Kun päätin hakea vaihto-oppilaaksi, olin varautunut siihen että matkustan yksin ja se oli ihan ok, sillä olen tottunut yksin matkusteluun. Kun kuulin, että Katriina samalta luokalta on lähdössä mukaan, alkoi minua hieman jännittää. Emme tunteneet kovin hyvin, jos ollenkaan ja neljä kuukautta on pitkä aika olla yhdessä jonkun kanssa.. Nyt kun täällä olemme olleet jo reilusti yli kuukauden, voin todeta, että Katriina on mitä parhain matkakaveri, jonka olisin voinut kuvitella mukaani tänne. 

Olemme itseasiassa alkaneet epäillä, että jossain sielunerotteluosastolla on tapahtunut jonkinlainen virhe kun olemme syntyneet eri aikaan ja eri vanhemmille, mutta olemme silti täysin kaksosia. Meillä on hämmentävän samanlainen elämänhistoria, olemme molemmat olleet aina porukan outolintuja, yksinelelijöitä. Uskomme molemmat chakroihin ja luonnonhenkiin. Meillä on hyvin samanlainen maku sisustuksen ja vaatteiden suhteen, kumpaakin meitä vaivaa kummallinen kauniit ovet -fetissi. Tykkäämme molemmat juustonaksuista ja täsmälleen samoista bonbon karkeista ja rakastamme ruokaa, jossa on kastikkeita. Tanssimme yhtä hyvin (tai huonosti) salsaa.

Meidän ei tarvitse kuin katsoa toisiimme ja näemme, että kiinnitimme huomiota samaan pieneen yksityiskohtaan. Ajattelemme asioita samanaikaisesti ja saatamme jopa herätä yhtäaikaa keskellä yötä ilman syytä. Meillä on kummallakin yhtä rivo ja älytön huumori, monesti paikan saksalaiset ihmettelevätkin mikä meillä on kun kumpikin meinaa tukehtua, etenkin jos Katriinalla on iltavillit. Mutta yksi oudoimmista asioista ehkä on se, että tapasin ensimmäistä kertaa ihmisen (perheeni ulkopuolelta), joka osaa arvostaa Omar karkkeja! 

Meitä on luultu myös pariskunnaksi jo siitä asti, kun olimme hyppäämässä Singaporessa lentokoneeseen ja odotamme hetkeä, jolloin Jimbaranin rannalla illallispöytämme eteen tulee live bändi laulamaan meillekin James Bluntin You`re beautiful kappaletta Balilaisena versiona: you`re pitiful.

Katriinan kanssa on kovin helppo olla, vaikka toki kumpikin kaipaa aina omaa aikaa ja sitä kumpikin saa aina halutessaan, kaikki on vallan mutkatonta! 

Tämä ystävyys jatkuu aivan varmasti vielä tämän matkankin jälkeen. 

Että, kiittivaan mahtavasta ja hauskasta matkustelu seurasta sinne naapurihuoneeseen!