Saavuttuani Barcelonasta hetkeksi takaisin Suomen maalle, olen tullut huijatuksi monta kertaa. Nämä huijaukset ovat kohdistuneet minuun törkeästi ihan omien läheisteni kautta.
Siskoni kertoi oleilevansa Lammilla ekaluokkalaisen lapsen koulunaloitusjuhlissa, eikä täten voi tulla seurakseni sienimetsään. Isäni houkutteli minut kaupungille ja torille ihailemaan Anttilan talon taakse kiinnitettyjä valokuvia. Lopulta isälleni tuli kauhean pakottava tarve tarkistaa uuden auton oikean eturenkaan paine ABC:llä. Odotellessamme äitiäni, joka oli pian pääsemässä töistä, kävimme vielä katselemassa kodin terran pihalla olevia varasto-aitta mökkejä. Palatessamme autolle päin, oli erään katoksen vieressä seisomassa nainen pienen koiranpennun kanssa, kaivamassa laukustaan kylttiä: SAARISTOKAUPUNKI. Koiranpentu osoittautuikin beagleksi ja ihmettelin kaukaa, että ompas kummasti siskoni näköinen omistaja! Pian beagle alkoikin kiljua ja heiluttaa meille häntää ja osoittautuikin piku Marloksi. Törkeä huijaus tällainen.
Lopulta minulle ilmoitettiin, että seuraavana päivänä voisimme mennä sieneen. Sieneen voisimme ottaa eväitä ja pitää pienet läksiäis juhlat minulle. Pakkailimme eväitä ja sienenkeräystarvikkeita ja läksimme vakiopaikkaamme (en kerro minne, koska sienipaikat ovat pyhäsalaisuus). Saldona olikin hirveä läjä kanttarelleja, mustatorvisieniä, lampaankääpiä, haapasieniä, kehnäsieniä ja orakkaita. Sitten pomppasimme takaisin autoon ja ajelimme hyvälle eväspaikalle.
Sitten se taas alkoi.. "Tiia, menepäs katsomaan Marlon kanssa tuonne tuota puuta",
Huutelivat kauempaa: "käy katsomassa onko siellä pitkospuita!"
"no käy katsomassa, mihin ne pitkospuut menee?"
Hädissään olevan beaglen kanssa loikin pitkospuilla ja saapuessani pienen lammen toiselle rannalle, näin kuinka grillikatokseen oli ilmestynyt lippuviiri. Beagle-pojan vetäessä hädissään takaisin omistajansa luokse, oli pöytä koristeltu ihanasti kynttilöillä, kesäisillä astioilla, tortilla herkuilla, pastasalaatilla, briittakakulla ja cavalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti