Ensimmäinen viikko Balilla on nyt vietetty ja luksusmaisista hotelliolosuhteista siirryimme pidempi aikaiseen asumukseemme. Asuntomme on Balin saaren eteläpuolella, Bukitin niemimaalla Jimbaranissa. Paikkavalintamme tälle alueelle tapahtui paikallisten ohjeistuksella, sillä toiveemme oli olla suhteellisen lähellä koulua ja rauhallisella alueella. Bali on tunnettu lähinnä Kutan ja Seminyakin alueista, niiden turistirysäpalveluiden ja hyvien surffaus mahdollisuuksien vuoksi. Paikkavalintamme on osoittunut erittäin hyväksi. Meille on muodostunut jo vakiopaikkoja, joissa saamme hyvää ruokaa, meitä tervehtiviä poikia, joiden mielestä kävelemme liian nopeasti sekä koiranpentu lemppareita, jotka opettelevat puolustamaan reviriään kummallisella ulvonnan ja haukunnan yhdistelmällä (muistuttaa Morriksen rasistisen-epäilevää käheää haukku-ulvontaa).
Asuntomme sijaitsee aikalailla keskellä Jimbarania, korkealla kukkulalla ("rakennan minä majani -- tule, tule tyttö nuori.." -kiva, nyt se soi päässäni koko päivän). Lähialueelta löytyy pieniä marketteja ja warungeja, eli paikallisten ylläpitämiä pieniä ravintoloita. Mutta turisteille tarkoitetut isot, "hienot" ravintolat sijaitsevat Jimbaran beachin lähellä. Warungeista ostettu ruoka maksaa 1-2€ kun taas hienommissa ravintoloissa ruoka voi maksaa hurjat 3-4€, siis törkeän kallista! Viikossa tämä hintatietoisuus on tarttunut hyvin tehokkaasti.
Kävimme perjantaina yhdessä opiskelijatapaamisessa Seminyakissa, jolloin näimme, ettei nämä turistirannat olisi lainkaan meitä varten. Ensinnäkin hintataso on huomattavan paljon korkeampi, ihmiset olivat töykeämpiä ja meno oli.. noh, ei meidän tyyliimme sopivaa (sinisenä vilkkuvat valot ja sienipäiset ihmiset ei ole ehkä mun juttu). Lisäksi vielä aallot muistuttivat enemmän jättiläiskalmaria, joka yrittää kahmaista ohikulkijat suuhunsa. Jimbaran beach vähän isompine laineineen sopii meille hyvin ja sieltä saa tosi hyvää pitsaa.
Asuntomme on tälläinen isompi yhteisö, jossa on paljon pieniä huoneita, isompia huoneita ja villoja omilla uima-altailla varustettuina. Täällä asuu paljon vaihto-oppilaita, mutta myös muita pidempiaikaisia asujia Venäläisistä Australialaisiin ja täällä huokuu välittämisen tunnelma. Kaikki ovat ystävällisiä toisilleen ja jokaisesta pidetään huolta. Yksi tyttö kärsi vatsakivuista ja pian hänelle tuotiin paketillinen lääkkeitä ja kaikki kyselivät kuinka hän jakselee. Omat huoneemme ovat melko vaatimattomia, mutta siistejä. Katsotaan saisimmeko vaihdettua asuntomme kahden makuuhuoneen villaan, jossa olisi keittiö - helpottaisi kummasti aamulla vaivaavaa kahvihimoa. Balilainen kahvi kun on.. noh, sanotaanko että jauhoista ja maidosta joutuu maksamaan extraa.
Tilasin oman huoneeni itselleni, mutta heti puolentunnin sisällä selvisi, että minulla on kämppis. Makoilin sängylläni kunnes yläpuoleltani kuului kauheaa meteliä. Ihan kuin naksutuskieltä puhuva afrikkalainen heimo olisi riidellyt yläpuolellani. Aloin tarkkailemaan tätä epäilyttävän näköistä kattoa, josta hahmotin kaksi liskoa heiluttelemassa uhkailevasti häntää toisilleen. Toinen lisko selvästi luovutti ja muutti Katriinan luokse asumaan. Naapurissa asuu myös Bruno, hauskan näköinen koira, joka puolustaa reviiriään yötämyöten, mitä luultavammin myös huvikseen. Myös parivaljakkomme kissanaiselle on täällä seuraa päivittäin lisääntyvistä kissanpennuista.
Tänään päästään kokeilemaan skootterilla ajamista ja huomenna alkaakin koulu!
Kuvassa rannalla bongaamani koira, joka luuli olevansa tiikeri..
Asuntomme on tälläinen isompi yhteisö, jossa on paljon pieniä huoneita, isompia huoneita ja villoja omilla uima-altailla varustettuina. Täällä asuu paljon vaihto-oppilaita, mutta myös muita pidempiaikaisia asujia Venäläisistä Australialaisiin ja täällä huokuu välittämisen tunnelma. Kaikki ovat ystävällisiä toisilleen ja jokaisesta pidetään huolta. Yksi tyttö kärsi vatsakivuista ja pian hänelle tuotiin paketillinen lääkkeitä ja kaikki kyselivät kuinka hän jakselee. Omat huoneemme ovat melko vaatimattomia, mutta siistejä. Katsotaan saisimmeko vaihdettua asuntomme kahden makuuhuoneen villaan, jossa olisi keittiö - helpottaisi kummasti aamulla vaivaavaa kahvihimoa. Balilainen kahvi kun on.. noh, sanotaanko että jauhoista ja maidosta joutuu maksamaan extraa.
Tilasin oman huoneeni itselleni, mutta heti puolentunnin sisällä selvisi, että minulla on kämppis. Makoilin sängylläni kunnes yläpuoleltani kuului kauheaa meteliä. Ihan kuin naksutuskieltä puhuva afrikkalainen heimo olisi riidellyt yläpuolellani. Aloin tarkkailemaan tätä epäilyttävän näköistä kattoa, josta hahmotin kaksi liskoa heiluttelemassa uhkailevasti häntää toisilleen. Toinen lisko selvästi luovutti ja muutti Katriinan luokse asumaan. Naapurissa asuu myös Bruno, hauskan näköinen koira, joka puolustaa reviiriään yötämyöten, mitä luultavammin myös huvikseen. Myös parivaljakkomme kissanaiselle on täällä seuraa päivittäin lisääntyvistä kissanpennuista.
Tänään päästään kokeilemaan skootterilla ajamista ja huomenna alkaakin koulu!
Kuvassa rannalla bongaamani koira, joka luuli olevansa tiikeri..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti