Siellä Suomessakin on vietetty syyslomia, niin myös Balilla. Toissaviikolla meillä oli koulussa koeviikko, jolloin kävimme copy-paste tekniikalla tekemässä avoinkirja kokeita, kysymässä oikeat vastaukset opettajilta kysymyksiin tai annoimme kotona tekemämme kokeen opettajalle tarkistettavaksi. Kovin haastavaa, eikö. Tämän raskaan viikon jälkeen meillä alkoi loma, jolle meillä kerrankin oli paljon ohjelmaa.
Ensimmäiset paripäivää rentouduimme kotosalla "mummoillen", niinkuin moni ympärillämme oleva nuori (tai vanha) sanoo, jos viettää aikaa kotona eikä lähde bilettämään. Löhöilimme altaalla ja suunnittelimme tulevaa viikkoa, kävimme syömässä lemppari warungissamme ja pesin kissanpentuja kirppushampoolla (nimeni voisi nyt olla: kissanraapima).
Ensimmäiset kolme yötä päätimme viettää Lombokilla, joka on seuraava iso saari Balilta itään. Olen kuullut sanottavan, että Lombok on sellainen, mitä Bali oli ennen. Varasimme speedboat liput study in Bali organisaation kautta, johon kuului menopaluu lippu (31€) ja nouto Jimbaranin McDonaldsilta. Hakuaika oli klo 10, tai oikeastaan klo 10-11.30. Eli jouduimme viettämään McDonaldsilla kauan aikaa. Minibussi kiidätti meidät Padangbain satamaan, josta lähdimme liikkeelle kohti Lombokia.
Nettisivuilla luki, että saavumme Lombokilla Sengiggi nimiseen satamaan, mutta tosiasiassa päädyimme Sengiggistä pohjoiseen noin puolentunnin automatkan päähän. Onneksi lopulta päädyimme hotellille. Hotelli oli merenrannalla oleva mökki, joka oli ulkoapäin ihastuttavampi kuin sisältä. Hotelli oli ihan ok, mutta ei ihan hintansa arvoinen, eikä sijaintikaan ollut mikään mainioin, mutta upeat näköalat korvasivat kaiken. Ensimmäisen päivän vietimme rentoutuen uima-altaalla ja illalla lähdimme taksilla Sengiggin rannalle syömään buffet illallista.
Nettisivuilla luki, että saavumme Lombokilla Sengiggi nimiseen satamaan, mutta tosiasiassa päädyimme Sengiggistä pohjoiseen noin puolentunnin automatkan päähän. Onneksi lopulta päädyimme hotellille. Hotelli oli merenrannalla oleva mökki, joka oli ulkoapäin ihastuttavampi kuin sisältä. Hotelli oli ihan ok, mutta ei ihan hintansa arvoinen, eikä sijaintikaan ollut mikään mainioin, mutta upeat näköalat korvasivat kaiken. Ensimmäisen päivän vietimme rentoutuen uima-altaalla ja illalla lähdimme taksilla Sengiggin rannalle syömään buffet illallista.
Toisena päivänä päätimme tehdä pienen seikkailun pohjois-Lombokille vesiputouksille. Vesiputoukset sijaitsivat Lombokin suurimman tulivuoren kupeella. Mount Rinjani, tämä hurjan näköinen jättiläinen oli melkein pariviikkoa sitten kohteenani vaellukselle, mutta rahan ja sairastelun vuoksi se jäi välistä - luojankiitos. Nyt kun tuota jättiläistä ihaili läheltä, nostan vielä enemmän hattua niille Kampungin asukkaille, jotka tuon mielettömän pilvienyläpuolelle sijoittuvan vaelluksen tekivät.
Vesiputoukset olivat kaunein asia, mitä olen nähnyt pitkään aikaan - tai ehkä ikinä. Luulisi, että olisi suhteellisen neutraalia nähdä vettä tippuvan rinnettä alas, mutta nyt kyllä Maaningan Korkeakoski jäi kakkoseksi. Vesiputouksille oli kävelymatkaa n. 1,5 tunnin verran. Ensimäinen vesiputous oli jo 20 minuutin päässä ja monen turistin valloittama. Ensimäisellä putouksella suunnittelin ottavani vesiputoushieronnan, mutta jäin ihan tyytyväisenä sen juurelle ihan vain katselemaan sitä kunnioittavasti- ihmekös vesiputouksen nimi vapaastikäännettynä tarkoittaa: hieman hullu. Kyseisellä paikalla myös päädyin tanssimaan perinteistä Lombokilaista tanssia hieman intialaishenkisen musiikin tahdittamana - tuntui kuin olisin tehnyt sitä joskus aikaisemminkin..
Jatkoimme 17vuotiaan oppaamme kanssa kohti toista vesiputousta, Tiu Kelepiä - lentävää vettä. Matka oli haastavampi toiselle putoukselle. Ylitimme muutaman joen ja saimme kiipeillä liukkaiden kivien keskellä, oppaan kengät jalassa, sillä olin varautunut liian urheilullisilla kengillä (tosin nyt voin sanoa kulkeneeni ainakin mailin toisen kengissä). Lopulta saavuimme sellaiseen paikkaan, minkä luulin olevan olemassa vain David Attenboroughin dokumenteissa. Ympärille kohosivat korkeat kalliot, jotka oli hellästi kutoutuneet sademetsän kasvuston taakse. Ilmassa todella lepatteli ja kimmelsi pientä vesisumua, tehden mitä upeampia valoilmiöitä puihin ja ilmaan. Taaksepäin katsoessa takana näkyi tiheää sademetsää, jonka korkeista puidenlatvoista siivilöityi auringon pehmeä valo lämmittämään höyryävää ilmaa.
Seisoimme Katriinan kanssa Tiu kelepin juurella vedessä. Molemmat katsoivat pauhaavaa vettä äänettä, katseen kohotessa ylös kohti vuorenrinnettä, josta vesi pulppusi alas. Molemmat totesivat huokaisten, että aivan uskomaton hetki. Tätä ei voisi vangita mihinkään kuvaan.
Tästä hetkestä pomppasimme kylmään veteen kastelemaan kävelystä lämmenneet vartalot ihanan viileään veteen. Paikalliset kiljahtelivat koska vesi oli liian kylmää ja värjöttelivät auringonsäteissä.
Tässä tarvittiin hieman suomalaista sisua.
Kumpikin oli onnellisen hiljainen paluumatkalla. Katselimme Lombokin upeaa vehreää luontoa, maisemia, joita olin jostain syystä kaivannut. Vuoria, riisipeltoja, lehmiä, hääkulkueita, turkoosin sinistä vettä, samalla kuskimme lauleskeli Indonesian iloista kansallishymniä ja yritti opetella sanomaan: Finlandia - paraslopputulos taisi olla Fberlandia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti