perjantai 27. marraskuuta 2015

pintaa syvemmälle

Viikot ovat hurahtaneet ohi taas vauhdilla. Luulette varmaan, että olen niin kiireinen, etten siksi ole ehtinyt kirjoitella blogiin, mutta tosiasiassa minut on vallannut tauti nimeltään lorvikatarri. Päivät vain soljuvat eteenpäin varjossa istuskellen, sillä tämä "sadekauden" tuoma kuumuus on aika lamaannuttavaa. Jotta saan jotain viileä ajateltavaa, olen muistellut muutaman viikon takaista sukelluskurssiani. Kyllä, lupasin tämän postauksen jo huomattavasti aikaisemmin, mutta vasta nyt sain sen tehdyksi. Tähänkin on syynsä, nimittäin ensin goproni päätti kadottaa minun sukellusvideon, jossa oli jättiläiskilpikonna. Toiseksi valokuvia läpikäydessäni aloin usein voida pahoin, kunnes tajusin sen johtuvan siitä, että tulin merisairaaksi.. 


Suoritin kurssin Manta Diven yrityksessä Gili Airilla. Opettajanani toimi ystäväni Kimmo, joka onkin syypää siihen, että olen koskaan edes innostunut sukeltamisesta. Maapallo on pieni ja huomasimme olevamme lähes naapurisaarilla, joten tottakai halusin käydä kurssin Kimmon opissa! 

Kurssi oli kestoltaan kolme päivää ja siihen kuului kuusi sukellusta, joista kaksi suoritettiin uima-altaassa treenaten esim. regulaattorin etsimistä, ilman maskia uimista ja toisen pelastamista. Parhautta oli kuitenkin sukellukset mereen, sinne ihmeelliseen siniseen, hiljaiseen harmoniaan. Kaloja, käärmeitä, koralleja, kilpikonnia - mitä muuta ihminen tarvitseekaan tunteakseen syvää onnea. 

Täällä Balilla on ollut paljon näitä selfiekeppejä, eikä niistä päässyt eroon edes sukeltaessa..
 Ensimäinen avovesi sukellus tehtiin 20 vuotta vanhalle hylylle, johon oli jo alkanut kasvaa koralleja.




Sukelluksilla harjoiteltiin myös erilaisia taitoja ja tarkkailtiin omaa hapenkulutusta. Tai sitten pelastettiin todella väsynyt kaveri. Olempahan pelastanut meressä vitsailevan belgialaismiehen samalla kuin meduusat pistelivät nahkaa.

Meille jaettiin kurssin ajaksi sukellus buddy (tämä täytyy tietysti lausua sticky buddy mainoksen äänellä). Oma buddyni oli belgialainen poika, joka nauratti koko porukkaamme jatkuvasti hauskoilla vitseillään tai viihdytti meitä laivamatkoilla laulaen ranskalaisia mainoksia tai balladeja, jokainen voi koittaa arvata kuka alla olevasta kuvasta on minun buddy..
Ah, näitä maisemia jaksaisi katsella jatkuvasti. Korallia, kaloja, vain David Attenborougin selostus puuttuu taustalta.




 Vaikka goproni kiukutteli, onnistuin lopulta löytämään jättiläiskilpparini!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti