Perheeni ja läheiseni ovat kärsineet koko Balilla oloaikani siitä, etten oikeasti kerro kuulumisiani tai mitä täällä teen, vaan lähettelen kaikille kuvia kissoista. Siksak nukkumassa selässäni, Ahven möyrimässä peittoni alla, nuhanenä määkymässä kameralle tai sitten siksak nukkuu jossain toisessa asennossa. Olemme hoitaneet täällä kampungilla asuvia kissoja, ruokkimalla, pesemällä, silittelemällä ja tarjoamalla niille luonani all inclusive majoitusta. Nämä eläinten olot täällä ovat aiheuttaneet aika paljon suruakin ja edelleen olen sitä mieltä, että siellä Jyväskylässä asuvat beaglepojat saisivat kovasti arvostaa olojaan, eikä kiukutella uhmaikäisyyksissään omistajilleen!
Kissoja täällä on paljon ja niitä syntyy kokoajan lisää, sillä alueella elelee pahamaineinen kissa, Palli, jonka sukukalleudet oikein loistaa ja sykkii sen juostessa tyttöjen perässä. Yöllä Palli myös pitää puolta Kampungia hereillä huudoillaan, ihan vain siksi, että jollain katilla lähistöllä on mouru. Pallilla ei ole muita harrastuksia, joten en ole siihen päässyt muuten tutustumaan, jotta saisin vietyä sen klinikalle kastroitavaksi. Alla olevissa kuvissa Herra Palli, joka alkanut myös stalkkaamaan ovellani, koska luonani on mouruileva Ahven.
 |
| I like this guys attitude! |
Uusimmat pennut majailevat lähistöllä pienessä ojassa, odottaen milloin pääsevät Kampungille taas aiheuttamaan draamaa, sillä sitä nämä kissat todella osaavat aiheuttaa. Olen yleensä kiltti ja kärsivällinen, mutta tapaus siksak sai minutkin hermostumaan. Nimittän yhdelle paikalliselle naiselle, jonka mielestä pienen kissanpennun lyöminen on täysin sopiva kasvatustekniikka. Muutamaa viikkoa tämän jälkeen päätyi kyseinen kissa nurkan taakse paikallisen miehen käsissä, eikä Siksakia ole sen jälkeen enää nähty. Kissat ei ole lainkaan se ainut eläinryhmä, joka täällä joutuu kärsimään ihmisten tyhmyydestä. Lukemattomia kanoja, kukkoja, lehmiä ja koiria on kyyneleet silmissä katseltu.
Meille tarjoutui mahdollisuus kuitenkin nähdä jotain positiivista eläinrintamalta. Pääsimme käymään Ubudin lähellä olevaan Villa Kittyyn. Villa Kitty on kissojen rescue-talo, jossa hoidetaan sairaita kissoja ja etsitään hyviä koteja hylätyille kissoille, joista osa todella oli kokenut kovia. Villa Kitty myös kouluttaa ihmisiä ja toimii puhtaasti lahjoitusten voimalla. Ostimme kaksi säkkiä kissanruokaa ja pomppasimme auton kyytiin tapaamaan näitä otuksia. Paikkalla oli ainakin 100 kissaa, joista pienimmät olivat ihan vastasyntyneitä. Joukkoon mahtui yksisilmäisiä, kolmijalkaisia, hylättyjä, autonalle jääneitä, löytyneitä, ylijalostamisen tuotoksia ja aivan ihania persoonia. Tutustumiseemme kuului herkullinen lounas asianmukaisista astioista nautittuna, sekä kissojen rapsuttelua ja paijaamista.
Kisseistä oli heti nähtävillä niiden omat ihanat luonteet, vaikka välillä sydän jäi pamppaillen miettimään mitähän tuokin kaveri on kokenut.
Villa Kittyssä oli myös nähtävissä hienoa sisustussuunnittelua ajatellen mahdollisimman ovelia nukkumapaikkoja kissoille
Perheeni huojennukseksi kissan tuominen Aasiasta Suomeen on tehty niin mahdottomaksi, että en tuo ainakaan ihan kaikkia kotiin!
Terveisin: crazy cat lady ja Ahven
kopo-------------------------------------------------------h¨m809påu (Ahven kävi kirjoittamassa omat terveisensä näppäimistöllä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti