Täällä tropiikissa on omat haasteensa ihan vain ilmaston vuoksi, sillä jos sinua puree hyttynen ja erehdyt raapimaan sitä, jää sinulle arpi. Tai jos sinulle tulee naarmu, kestää sen parantuminen ainakin viikon, ehkä jopa kaksi. Joten tälläisessa tilanteessa aivan mitättömästä asiasta voi tulla ihan hirveän iso ongelma. Näin kävi minulle ku kaksi viikkoa sitten oleilin gilin saarilla. Varpaassani ollut pieni rakko puhkesi, täyttyi kloorivedellä, merivedellä, hiekalla, mudalla, hevosen pissalla ja kaikki muhi vielä 35 asteen lämmössä. Tuloksena pitkittynyt haavan tulehdus.
Koska viime viikonloppuna tilanne oli ollut jo viikon eikä mennyt muuta kuin huonompaan suuntaan, päätin mennä lääkäriin. Ajatus Balilaisesta lääkäristä on aina hieman pelottava, sillä kuulemani tarinat niiden sotkuisuudesta, huonosta palvelusta ja hygieniasta ja turisteilta pyydetyistä ylihinnoista jännittivät kovasti. Yksi tuttava asuinpaikastamme kuitenkin suositteli koulumme sairaalaa ja sinne kävi tieni.
Jännittyneenä astelin sisään suureen rakennukseen, jossa minut otettiin lämpimästi vastaan ja hyvällä englannin kielellä opastettuna. Kerroin että minulla on jokin tulehdus varpaassa, jolloin hoitajat alkoivat hommiin. Minut laitettiin istumaan sairaalasängylle, yksi hoitaja tuli mittamaan verenpaineeni (koska se on tärkeää elementti varpaan parantumisessa), toinen mittasi kuumeen (?!), kolme hoitajaa tuijottelivat varpaitani ja alkoivat puhdistaa haavoja, yksi seisoi vieressä jokapaikan höylänä ja hänen tehtävänsä tuntui olevan myös jatkuva hymyily. Lisäksi vielä lääkäri keskusteli kanssani varpaastani ja tutki myös mahaani, joka on oireillut koko Balilla viettämäni ajan. Lääkärin mielestä mahani on stressaantunut, enkä saa siksi juoda appelsiini mehua tai syödä tulista ruokaa.
Sain mahalääkettä mikäli vatsa oireilee, antibioottikuurin varpaaseen ja kapaloidut varpaat.
Hinta hoitoineen, hymyineen, tutkimuksineen, lääkkeineen 13€.
Tänään kävin kontrollissa varpaani kanssa, joka ei ollut vielä parantunut. Hoitaja avasi kapalot ja tutki tilannetta lääkärin kanssa. Kunnes molemmat tuijottivat jalkaani järkyttyneenä sitä osoittaen, jalallani käveli joku. He määrittelivät sitä pitkään ja kertoivat minulle vakavana:
se on muurahainen.
Naurahdin tilanteelle, sillä luulin että kyseessä oli jotain vakavampaa.
Lääkäri jatkoi kuitenkin vakavalla ilmeellä: milloin sinulta on viimeksi mitattu verensokeri?
Naurahtaen totesin, etten kyllä lainkaan muista. Lääkäri kertoi vakavana, että muurahainen kertoo siitä, että verensokerini saattaa olla huono ja voiko hän mitata verensokerini.
Mittaus suoritettiin ja verensokerini oli täysin normaali, muurahainen kertoi siis väärin, ongelma ei ole verensokerini.
Hoidoksi sain lisää antibiootteja ja voidetta. Kotiin tultuani katselin saamiani lääkkeitä ja ongelma alkoi selvitä. Olin sekoittanut antibiootin ja mahalääkkeen keskenään ja syönyt mahalääkettä tulehtuneeseen varpaaseen, kumma juttu kun ei ollut tepsinyt!
(Uskon, että Reetta toteaisi tilanteeseen: voi siis käyttää lääkkeitäkin niinkuin Tiitu)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti